Viaporin tuoppi 2023

Purkkarimme ulkomailla

 

 

 

Viaporin Tuoppi 2022

Tänäkin vuonna Ströve oli edustettuna perinteisessä Suomenlinan Pursiseuran järjestämässä puisten purjeveneiden kilpailussa Viaporin Tuopissa. Osallistuimme kisaan Janin Ö6 Itämeren risteilijällä s/y Desirella. Miehistönä Jani, Jaakko, Ronan ja Joski.

Itämeren risteilijöille ei saatu tällä kertaa omaa luokkaa, joten kilpailimme LYS1-luokassa 14 muun veneen kanssa. Voittoon saakka ei päästy, mutta neljäs sija riitti podiumille ja mitalit saatiin taas kaulaan :-)

Oli hieno purjehduspäivä leppoisassa tuulessa. Isot kiitokset idästä Suomenlinnan Pursiseruralle hienosti järjestetystä tapahtumasta.

Kuvatunnelmia 2022-Tuopista Erik Lähteenmäen Sailpix -sivustolta. (42 kuva on meistä :-)

 

Purjehdusreissu Suomen itään

Teimme Janin kanssa elokuun alussa s/y Desirellla perinteisen "noin viikon" purjehdusreissun. Tällä kertaa matkamme suuntautui kohti Kotkaa.

La 30.7.

Lähdimme matkaan Strömsinlahdesta lauantaiaamuna 30.7 klo 8:40. Tuuli oli suotuisa ja päädyimme purjehtimaan samalla vedolla aina Loviisan Svartholmaan saakka, jossa yövyimme. Svartholmaan saavuimme klo 19:20 kevyen vesisateen saattelemana. Saaressa oli hyvät uudet laiturit ja hyvin tilaa. Rannan ravintolasta saimme iltapalankin.

Su 31.7.

Aamulla klo 10:00 lähdimme Svartholmasta pikkuväylää pitkin kohti itää. Kohteeksemme olimme valinneet Kotkan edustalla olevan Haapasaaren.

Matka taittui leppoisasti mukavassa kelissä ilman ongelmia Pyhtään Kaunissaaren, Kotka Rankin, Kirkonmaan ja Kuutsalon ohi. Viimeinen pätkä meni luoviessa ja lopulta saavuimme Haapasaaren tuntumaan, josta ajoimme koneella kapeaa idän puoleista reittiä sisään saaren laguuniin.

Rantauduimme vierasvenelaituriin klo 18:00. Laiturissa ei ollut poijuja, joten peräkiinnitys tehtiin ankkurilla. Kolme kertaa, koska harjoitus tekee mestarin.  ;-) 

Haapasaari oli kaunis ja idyllinen pikkusaari. Osuuskauppakin aukesi meitä myöhäisiä vierailijoita varten, joten saimme 10 euron satamamaksun suoritettua ja lisäksi täydennettyä ruokavarastojamme eli ostimme jäätelöä. 

Ma 1.8.

Hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme klo 10:00 Kotkaan. Takanamme Suursaaren nurkilla taivas oli synkkä, mutta meillä oli hyvä aurinkoinen keli ja myötäinen tuuli kohti pohjoista. Sade-ennustekin muuttui päivän aikana meille suotuisaan suuntaan, joten pääsimme kuivana Kuutsalon itäreunaa pitkin Kotkaan.

Kotkaan saavuimme klo 15:00. Maalina meillä oli Puuvenekeskuksen vierasvenelaituri, mutta päädyimme kuitenkin naapuriyrittäjän vierasvenelaituriin. Netissä bookatun venepaikan 15 euron maksulla saimme yöpymisen, sekä asialliset itsepalvelusauna/suihkupalvelut.

Kotkaan tutustuimme jalan ja kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa hyvää kebabia ja karitsavarrasta. Klassinen ravintola Kairo oli valitettavasti sulkenut ovensa lopullisesti.

Ti 2.8.

Aamulla lähdimme klo 9:35 kohti Pyhtään Kaunissaarta. Jouduimme kryssimään vastaiseen, joten tämä legi teetti hieman työtä. Säätiedotus kertoi, että tuuli muuttuu kovaksi iltapäivällä ja otimme tavoitteeksi ehtiä Kaunisaaren satamaan ennen kovimpia tuulia, varsinkin, koska viimeinen kapea pätkä ennen sataman suuta oli täysin vastainen. Tuuli nousikin koko ajan ja pienemmällä keulapurjeella pääsimme satamaan vievän väylän alkuun. Laskimme purjeet ja saimme Desiren moottorilla sisään sataman suojaan klo 13:30. Tuntia myöhemmin meillä olisi ollut vaikeuksia päästä sisään.

Satamassa oli hyvin tilaa uudehkoissa laitureissa ja oli mukava nähdä aikaisemmista paikoista tutuksi tulleita merenkulkijoita.

Tutustuimme saareen ja Janin muisitikuva saaren mainoista kalasavustamoista piti paikkansa. Ostimme juuri ennen myymälän sulkemista savustettua lohta ruokapöytään ja lisäksi mainiot lohitaskut ensihätään syötäväksi. Molemmat olivat loistavan makuisia.

Ruokailun jälkeen kävimme vielä "pienellä" 7,7 kilometrin maastolenkillä hautausmaan kautta saaren pohjoiskärjen majakalla. Hikinen reissu, mutta saaren hiekkarannalla tehty pulahdus virkistävään mereen auttoi jaksamaan takaisin satamaan. Saaren luonto on hienoa ja harvoin pääsee haistamaan näin raikasta ja puhdasta mäntymetsän tuoksua.

Ke 3.8.

Yön aikana kova tuuli oli rauhoittunut. Lähdimme rauhallisten aamutoimien jälkeen klo 9:15 kohti länttä ja Loviisaa.

Meillä oli taas kaunis ja hyvätuulinen purjehdussää, joten matka joutui. Päätimme ajaa Loviisaan päin samaa oikoreittiä kuin Svartholmasta tullessa. Hetken aikaa olimme valita kiemuraisemman maisemareitiin, mutta pienen pohdiskelun jälkeen ymmärsimmme, että meidän reittimme alkaakin vasta hieman edempää, joten suuntasimme sinne.

Loviisaan ajelimme myötuulessa purjeilla, jotka laskimme vasta makasiinien kupeessa vieravenesataman altaassa. Kiinnityimme laituriin klo 14:50 aikaisemmasta satamasta tutun Yliskyläläisveneen viereen.

Yöpyminen maksoi 20 euroa ja maksu sisälsi hyvälöylyisen saunan ja muutenkin mainiot tilat mm. ruoanlaittoon ja ruokailuun. Satama-alueella oli muutenkin vilkasta ja mm. ravintolapalvelut olivat vielä toiminnassa. Puuvenelaituri oli mainio tosielämän kelluva näyttely, jossa pääsi näkemään käytössä olevia erilaisia puuveneitä.

Kävimme tekemässä pienen tutustumislenkin Loviisaan ja joimme kahvit idyllisessä Tuhannen Tuskan kahvilassa livemusiikin säestyksellä.

To 4.8

Lähtö aamulla kohti Pellinkiä kello 8:20. Purjehdimme pitkän rännin ulos vastatuuleen ulompana Loviisan edustalla kulkevaa veneväylää kohti. Käännyimme länteen "Peikon" kohdalla ja matkanteko muuttui vähän helpommaksi sivutuulen ansiosta. Olimme päättäneet yöpyä Benitas Cafe'n vierasvenelaiturissa ja valitsimme lähestymistä varten saariston suojassa kulkevan reitin.

Päivä oli jälleen kerran lämmin ja saariston suojassa lähes olemattomaksi menneen tuulen takia matkamme eteni hyvin hitaasti. Tulimmme lopulta väylien risteyskohtaan, jossa valitsimme eteläisemmän reitin.

Ei olisi pitänyt. Puolentoista tunnin kevyttuuliluovimisen jälkeen kiersimme saaren taakse ja näimme edessämme sillan. Alituskorkeus 4 m. Meillä masto 10 metriä pidempi. Ei auttanut kuin kääntyä ympäri, palata takaisin risteykseen ja valita pohjoisempi, kapeampi ja täysin vastatuulinen reitti.

Siitä alkoi koko reissun stressaavin osuus. Kryssimme kapeaa väylää siksakkia ylös kohti määränpäätämme. Väylä oli paikoitellen kapea jopa moottoriveneille (joita olikin paljon liikenteessä). Luimme karttaa kääntöjen välissä minkä ehdimme ja arvuuttelimme veden syvyyksiä. Pääsimme lopulta ilman pohjakosketuksia lossin näköetäisyydelle, kun tapahtui matkan ainoa rikkoontuminen: käännöstä tehdessämme keulapurje tarttui kiinni alempaan saalinkiin ja repesi. En saanut purjettä irti heittämällä, vaan Janin täytyi kääntää vene ahtaassa paikassa toiselle halssille, jolloin purje vapautui. Kryssimistä ei voitu kuitenkaan enää jatkaa, koska purje olisi voinut tarttua uudelleen ja hajota enemmän. Siispä moottori käyntiin ja purjeet alas.

Moottorilla lossin ohittaminen ei ollut temppu eikä mikään ja hetken päästä näimmekin jo yöpymispaikkamme. Kiinnityimme laituriin klo 18:35 ja ryntäsimme ravintolaan ansaitulle Fish and Chips -annokselle. Taisi täkkäri siinä oluenkin ottaa ja kapteeni lonkeron ;-)

Purje saatin paikatuksi purjeteipillä, joten kaikki hyvin ja seuraavana päivänä matka saattoi taas jatkua.

Pe 5.8

Lähdimme Pellingistä  klo 9:00 kohti Helsinkiä.

Säätiedotukset varoittelivat kovasta kelistä tulevan viikonlopun aikana, joten oli hyvä päätös siirtyä kotisatamaan hyvän saan aikana.

Tämä osuus korvasi edellisen päivän kärsimykset. Aallokkoa ei ollut ja tuulen suunta mahdollisti saman halssin pitämisen lähes koko matkan. Vain Emäsalon kärjessä tuulli loppui jotenkin kokonaan, mutta pikkuhiljaa saimme taas tuulesta kiinni. Ohitimme meille aikaisemmasta seikkailusta tutuksi tulleen Björkholmenin "pelastussaaren" oikealta puolelta ja sen jälkeen matka olikin yhtä juhlaa kotisatamaan saakka. Jopa Leikosaaren tikutus mentiin purjeilla.

Kiinnityimme kotilaituriin klo 15:30, joten matka Pellingista kotiin vei vain 6,5 tuntia. Matkavauhtimme oli siis noin 5 solmua, mikä ei ole huono.

Reissu oli jälleen hyvä ja opettavainen. Kiitos Jani ja Desire!

Joski

 

 

 

Kesäpurjehdus 2020 Viroon

Matkan varrella tutuksi tulivat myös Naissaari, Louhusalu ja Dirhami. Paldiskin satama ei vaikuttanut enää olevan huvivenekäytössä, joten jätimme sen väliin.

Viaporin tuoppi 2020

Viaporin Tuopin luokkavoitto jälleen Ströveen!

Osallistuimme tänäkin vuonna Suomenlinnan Pursiseuran järjestämään legendaariseen puupurjeveneiden Viaporin Tuoppi -purjehduskilpailuun. Tällä kertaa kyseessä oli juhlavuosi, sillä kisa järjestettiin nyt 35:ttä kertaa.

Kisasimme Janin s/y Desire-veneellä, miehistönä Janin lisäksi Ronan, Jaakko ja Joski. Toisin kuin viime vuonna, nyt tuuli oli tasaisen rauhallinen eikä aallokkoakaan ollut häiritsemässä menoa. Ajoimme kisan läpi kauniissa säässä ilman virheitä ja lopputulos oli meille paras mahdollinen, sillä suorituksemme riitti jälleen Itämeren risteilijöiden luokassa voittoon!

Kiertopalkinto palasi takaisin Janin hoiviin ja Strömsinlahden Veneilijöiden maine kovana puupurkkariseurana sai jälleen vahvistusta.

Hyvä me ja kiitokset SuPS:lle jälleen hienosta tapahtumasta!

 

Terassi sai uudet suojaöljyt pintaan ja kestää taas hyvin seuraavien vuosien UV-säteilyt. Erityiskiitos Jarille terassin valmistelusta öljyämistä varten.

 

 

La 15.6 klo 7:59 Helsinki - Viinistu (19:30)

Valmiina lähtöön Strömsistä. Kipparilla varavirtalähde kotona. Lähtö viivästyi vartilla.

 

Menomatkalla Suomenlahden yli tuuli mukavasti, mutta sumua oli paikoitellen sakeastikin. Yksi vaaratilanne sumusta yllättäneen tankkerin kanssa, saimme väistettyä viime hetkessä.

 

Saapuminen Viinistuun klo 19:30. Menetimme tunnin navigointivirheen vuoksi.

 

Viinistussa rantaravintola oli vielä auki. Yöpyminen veneeltä maksoi 20 euroa, joka sisälsi sähkön ja veden sekä sosiaalitilat..

 

Su 16.6 klo 9:00 Viinistu - Eismi - Purtse (klo 19:30)

Tuulettoman kelin takia ajoimme käytännössä koko päivän koneella. Pysähdyimme matkan varrella Eismiin ruokaostoksille, mutta vaikka jahtisatama oli uusi ja hieno, ei alueella ollut kauppoja tai edes kioskia. Jatkoimme nopeasti eteenpäin kohti Purtsea.

 

Purtsen edustalle rinnallemme ajoi paikallinen kalastaja, joka kertoi, että syvyyttä sisääntuloväylällä ei meille ehkä ole tarpeeksi. Merikortin mukaan syvyyden olisi pitänyt olla 2,5 metriä, mutta käytännössä se oli 1,3 m. Yritimme kuitenkin rantautumista, mutta jäimme pariin kertaan hieman kiinni, emmekä päässeet satamaan. Yön vietimme ankkurissa Purtsen edustalla.

 

 

Ma 17.6 klo 6:00 Purtse - Toila - Narva Joesuu (klo 20:30)

Aamulla aikaisin matkaan hyvin kevyessä tuulessa purjeilla kohti Narvaa. Pidimme parin tunnin huoltotauon pienessä Toilan kalastus- / jahtisatamassa, jossa kävimme kaupassa ja syömässä ravintola Fregatissa. Oli hyvä ruoka. :-).

 

Toilassakaan syvyyttä ei ollut tarpeeksi vieraslaituriin, joten kiinnittyminen tehtiin betoniseen aallonmurtajaan.

 

 

Toilaan veneellä saavuttaessa kannattaa huomata, että rannikolla on paljon isoja rysiä, joita joutuu väistelemään.  

 

Toilasta matka jatkui kohti Narva Joesuuta, jonne saavuimme illansuussa. Sää oli hyvä. Sisääntuloväylä kulkee rajaa pitkin ja etsimme tarkoin väylämerkkejä matalan rannan vuoksi. Ajosuuntamme oli Venäjää kohti ukkospuuskan yllättäessä meidät. Onneksi ajoimme pelkällä moottorilla, koska olimme lähellä kapeaa sisänätuloväylää, jossa nopeasti noussut tuuli teki aallokosta  hyvin korkeaa ja terävää. Desireen hallinnassa ja suunna pitämisessä oli täysi työ ja pelkona koko ajan matalaan ajautuminen. Muutaman pitkältä tuntuneen hetken jälkeen pääsimme jokisuun väylälle ja teimme näyttävän sisääntulon aalloilla surffaten sisään satamaan. Veneen tavaroille oli löytynyt uusi järjestys.

 

Emme ajaneet veneellä Narvaan saakka (vaatiin erikoisluvan viranomaisilta) vaan jäimme Narva Joesuuhun uuteen vierasvenesatamaan. Satamakapteeni oli hyvin avulias, samoin kuin rajaviranomaiset. Kauppa ja ravintolat olivat lähellä satamaa.

 

Ti 18.6 Narva

Ajoimme bussilla Narvaan, jossa tutustuimme kaupunkiin. Paikallisbussikyyti oli ilmainen mennen-tullen, turistikohteliaisuutta vai yleinen tapa? Matka kaupunkiin kesti noin 25 minuuttia. Narvassa oli Viron ja Venäjän välinen rajajoki ja linnoituksia rajan molemmin puolin.

 

Kävimme tutustumassa myös Tarton yliopiston sivupisteeseen, joka oli arkkitehtuuriltaan hieno, vaikka tilat olivat pienet.

 

 

Ke 19.6 klo 9:00 Narva Joesuu - Toila (klo 14:30)

Koneella koko matka Toilaan, jossa yövyimme tutuksi tulleen aallonmurtajan  kupeessa. Grillasimme satamakapteenin luvalla kaupasta hakemamme sianniskan ja keitimme perunoita. Oli hyvää.

 

Toilassa oli kaunis kartanopuisto. Itse kartano tuhoutui toisessa maailmansodassa, mutta upea puisto on kunnostettu alkuperäisen mallin mukaan. Puistosta oli hieno näköala merelle. Puiston lisäksi kylässä oli upea uimaranta, kuten itse asiassa monessa Viron rannikkokaupungissa tuntuu olevan.

 

To 20.6 klo 9:15 Toila - Eismi (klo 20:00)

Aamulla seurasimme hetken aikaa kalastajien runsaan kalasaaliin purkua (kilohailia ja nokkahaukia) ja sen jälkeen irroitimme köydet ja huomsimme, että olimme pohjassa kiinni. Koneella emme saaneet venettä liikkumaan, joten nousimme rannalleja vedimme köydellä veneen syvempään veteen. Vettä olisi pitänyt olla 2 metriä, mutta ainakaan aamulla ei ollut.

 

Ajelimme alkumatkan koneella, mutta tuulen noustessa pääsimme vihdoin purjehtimaan. Yövyimme Eismissä, joka oli kallis suhteessa palveluihin. Yöpyminen maksoi 25 euroa, hinta sisälsi uudet suihkutilat. Saunasta olisi joutunut maksamaan erikseen.  

 

Eismiin tullessa moottorimme alkoi temppuilla eikä käynyt enää kunnolla.

 

Pe 21.6 klo 6:30 Eismi - Emäsalo (klo 0:30)

Alkumatkan ajoimme moottorilla, joka lopulta lakkasi toimimasta. Jatkoimme tyynehkössä kelissä eteenpäin purjeilla. Laivaväyliä lähestyessämme tuuli nousi kohtalaiseksi ja pääsimme hyvin eteenpäin. Säätiedotus oli muuttunut, joten varmuuden vuoksi reivasimme purjetta yhdellä.

 

Laivaväylien ylitys sujui hyvin, mutta tuuli muuttui kovemmaksi, joten reivasimme toisenkin kerran. Lopuksi vaihdoimmek keulaan pienemmän purjeen. Onneksi, sillä keli muuttui Suomen puolella tosi kovaksi ja teki etenemisestä työlästä. (Emäsalon tuulilukemat 15 m/s, puuskat 20 m/s.) Kryssimme Kallbådagrundin korkeudella kuoppaisessa meressä edestakaisin ja mietimme, mitä tehdä. Pääsimme lopulta isoa laivaväylää pitkin Emäsalon viereen suojaan ja olimme siinä yön yli.

 

La 22.6 19:30 Emäsalo - Helsinki (klo 2:30)

Odottelimme koko päivän tuulen tyyntymistä. Ankkuri ei oikein pitänyt saaren kupeessa, ennen kuin kolmannella kerralla.

 

Illalla tuuli tyyntyi ennnustusten mukaisesti ja ajoimme vähitellen purjeita lisäten kotisatamaa kohti. Loppupätkässä oli jo yöpurjehduksen makua.

 

Kotilaituriin saavuimmme väsyneinä, vahingoittumattomina ja onnellisina ilman moottoria viimeiset metrit meloen.

 

Oli rankka reissu.