Televisiovene Terhi II, hieno hailuotolainen kalapaatti

Terhi II on venemestari Tauno Päärnin vuonna 1975 Hailuodossa veistämä 5-metrinen avofiskari. (Kuva: Päärnin pojanpojan Timo Korpelan kotikansiosta, kuvaajana ehkä Pertti Ahonen.)

Veneellä on mielenkiintoinen historia: Sen valmistuminen on dokumentoitu Pertti Ahosen MTV:lle kuvaamassa upeassa televisiodokumentissa "Venemestari Tauno Päärni". Historian selviäminen oli ihan sattumankauppaa ja lopulta aikamoista salapoliisityötä. Siitä lisää juttua ehkä tulevaisuudessa.

Vene tuotiin valmistumisen jälkeen uutena Helsinkiin, jossa se on ollut laskujeni mukaan kolmella omistajalla: Pertillä, Ollilla ja nyt minulla. Vesille vene laskettiin Pertti Ahosen mukaan vasta 1976. Terhi II on vankkarakenteinen ja tukeva kalastuskäyttöön, kuten sumppujen nostoon, tarkoitettu kalapaatti. Kaikki kaaret ovat joko vankkoja veistokaaria tai kaksoiskaaria ja ne ovat kunnossa. Yksi vedenrajan kylkilauta on (ja oli jo edellisen omistajan aikana) haljennut. Sen voisi vaihtaa, mutta en ole sitä tehnyt, koska se ei vuoda.

Nimen historia:

Ensimmäinen veneeni oli Terhi 415R -pulpettivene, kavereiden kesken Terhi vaan, Yamahan hyvällä ja hiljaisella 2-tahtiperäprutkulla. Terhi palveli hyvin, mutta suhde jäi valitetttavasti lyhyeksi. Paatti varastettiin talviteloiltaan Kaivarin venesäilytysalueelta talvella 1998. Harmitti muuten vietävästi.

Varkauden jälkeen päätin, että seuraava veneeni

- ei ole standardipaatti
- ei ole ihan kevyt.

Kalllistuin vähitellen puupaattiin. Aikani etsittyäni löysin pikkuilmoituksen myytävänä olevasta puisesta avofiskarista. Kävin tutustumassa paattiin Kartanon venekerhon rannassa. Vene oli ajan patinoima, mutta vaikutti olevan muuten kunnossa. Vesillelaskun jälkeen tein kaupat ja ajelin Kaivariin. Uutta nimeä veneelle ei tarvinnut kaukaa hakea, nimeksi tuli tietenkin Terhi II.

Vuodesta 1999 lähtien:

Aina keväisin ennen vesillelaskua olen pyrkinyt lakkaamaan kaikki vedenpäällliset osat ainakin pariin kertaan. (Tuo määrä ei ole suojanut puuta tarpeeksi hyvin, joten ensi keväänä on taas enemmän hommaa.) Sisäpuolelta olen käsitellyt puuosat pellavaöljy/homeenesto/terva-sekoituksella. Vesirajan alapuoliset osat on pohjamaalattu lyijymönjällä, sitten kovalla primerilla, jonka päälle olen vetänyt myrkkymaalin. (Pohjamaalausta en ole tehnyt joka vuosi.) Vene on tiivis.

Veneenhoitourani alussa tilkitsin saumat ennen vesillelaskua joustavalla puukitillä tai paikkaamalla sikaflexillä pahimmat aukot. Nykyisin olen kuitenkin "vain" turvottanut paattini laskemalla paatin pohjalle vettä muutamaksi päiväksi ja aina se on umpeen turvonnut. Mm. keväällä -07 vene ei vuotanut yhtään vesillelaskun (9.4.2007) jälkeen.

Talvella 08-09 innostuin puutöistä ja askartelin kaikessa rauhassa paattiin uuden pinnan. Materiaalina oli kaksi 150 senttistä mäntylautaa ja kunnolla epoksia. Viimeistelyyn käytin kirkasta Epiphanes-lakkaa. Kerrankin oli työhön varattu kunnolla aikaa ja hyvät tilat. Lakkasin kapulan huolellisesti ja hieno siitä tulikin. Edellinen vähän kömplelö pinna vaihtui siroon ja toimivampaan. 

Purje

Kesällä -05 veneenveistäjä Petri Clusius (Veneveistämö Kurtén & Clusius) teki tilauksestani fiskariin irroitettavalla takilalla olevan purjeen. Purjekangas neulottiin Meripurje Oy:ssä Suomenlinnassa. Tämä laiskanmiehenpurje on ollut ehkä paras tähän veneeseen tekemäni hankinta, myötätuulet mennään mukavasti purjeella ja vastatuuleen pääsee moottorilla. Purjeesta tuli sopusuhtainen ja paatti on edelleenkin turvallinen pienestä purjepinta-alasta johtuen.

Nopeusennätyksen purjeella tein Kruunuvuorenselällä hyvällä myötäisellä kokka kohti Herttoniemenrantaa. Nopeudesta en tarkalleen tiedä, mutta kyllä sitä jonkin verran oli. Ihmettelin nimittäin jalkojeni juuresta kuuluvaa tasaista "klonk klonk" -ääntä ja konekopan avattuani huomasin, että potkuri veivasi vastapäivään minkä kerkesi. Normaali matkanopeus moottorilla lienee siinä viiden solmun pintaan, mutta tässä mentiin kyllä sen yli. Vähältä muuten piti, että ei mennyt ns. pitkäksi Herttoniemenrannassa, koska ohjattavuus purjeella ja ilman köliä nyt on vähän mitä sattuu. Laskin purjeen aika äkkiä kun rantakivetys lähestyi vauhdilla. :-) Että semmoinen reissu.

"Tekniset" tiedot

Pituus: 5,10 m
Leveys: 1,90 m
Syväys: 30 - 40 cm (ui matalassakin vedessä)
Paino: arvio 800 kg (Wikström W1 -moottorin paino 120 kg)

"Wiki"

Moottori on yksipyttyinen Wikström W1 ja se lienee valmistettu 70-luvun puolessavälissä. (Ohjekirja on painettu 1976.) Hevosvoimia moottorissa on 5 hv. Nykyinen potkurini on hieman iso W2:sen 3-lapainen. Paatti kulkee hienosti, mutta alkaa tietenkin puskea, jos kierroksia on liikaa.

Polttoainesäiliö on kaksitankkinen, ruostumattomasta teräksestä valmistettu bensa/petroolitankki. Ajoni ovat niin vähäisiä, että ajelen pelkällä bensalla, mutta jos petroolia vielä jostakin löytää, voi toisenkin säiliön ottaa käyttöön ja meno sen kuin halpenee. Kulutus on nyt noin 1-2 l/h.

Huoltohistoriaa

# Talvi 2012-13: Olin jo muutamana keväänä huomannut, että veneen kyljissä vesilinjan yläpuolella ollut lakkapinta kupruili, kuin ilmaa olisi puhallettu lakan ja puun väliin. Aukiraaputuksella ja paikkalakkauksella olen selvinnyt muutaman venekauden yli, mutta asian tarkempi pohdinta selvensi minulle, että paatti on rutikuiva ja vaatii kunnollista kyllästämistä. Sen takia varmaan puuosatkin pehmenivät niin helposti. Siispä rakensin syksyllä kerrankin kunnollisen talvisuojan ja sen suojissa vedin paatin kokonaan puulle. Vesilinjan alapuolen raaputus oli tosi raskas ja likainen työvaihe, koska pohjamaalaus oli aika hyvässä kunnossa (kts kevät -05). Putsaukseen jouin lopulta käyttämään pikkurälläkkää, jossa oli karkea hiekkapaperilaikka. Vesilinjan yläpuoli oli helppo puhdistaa kuumailmapuhaltimella ja skraballa. Kun paatti oli puulla, alkoivat kovat pakkaset. Kölipuuhun ja muuallekin alkoi ilmestyä kuivumisen takia halkeamia, joten aloitin kyllästämisen aika nopeasti joulukuun alkupuolella. Kyllästeenä käytin kylmäpuristettua pellavaöljyä + sinkkinaftenaattia (4 %) sekä puutärpättiä ohenteena tarpeen mukaan. Aluksi ohensin enemmän ja lopuksi vähemmän. Jossain vaiheessa vesilinjan alle alkoi muodostua kumimainen kerros kyllästettä. Sain vinkin, että puu alkaisi olla sitlä osin kyllästetty ja että kumikalvo pitää poistaa. Tein sen ja kova homma sekin oli. Yläpuolinen runko imi vielä ahneesti, joten sen kastelemista jatkoin aina huhtikuun alkuun asti. Tahti ei päätä huimannut: kastelin paattini uudella kyllästekerroksella kerran viikossa ja tuo näytti toimivan ihan hyvin. Puu muuttui tosi kauniin ja elävän näköiseksi.
4.2.2013 tuli ISO TAKAISKU. Stadin iskuryhmä siisti talvisäilytysalueen viereistä ranta-aluetta ja jostain aivan käsittämättömästä syystä duunarit saivat kaadettua puun poikittain paattini moottorin ja keulatuhdon väliin. Molemmat laidat kärsivät sen verrran vahinkoa, että korjaukseen tarvitaan venepuusepän apua. Tästä kerron lisää myöhemmin, kun tarinan jatko on tiedossa.
# Keväällä 2012 meni osa toisen puolen törmäyslistasta puun pehmenemisen vuoksi vaihtoon. Huomasin ongelmakohdan jo syksyllä -11 vesiltänoston yhteydessä ja revin huonot kohdat pois ennen talvisaäiytystä tilannetta pahentamasta. Kummallisesti tuntuu puu mätänevän loppukesän kasteista. Toinen mätä kohta löytyi keulakannesta, kun jo luulin saaneeni veneen vesilelaskukuntoon. Siihen kohtaan oli myös vaihdettava uusi palanen mäntyä. Lisäksi sain niskoilleni  vielä ylimääräisaen riesan, kun vesliilelaskukuntoon lakattu keulakansi joutui ilkivallan kohteeksi ja jouduin reikien paikkailun lisäksi tekemän lakkaukset uusiksi.
# Talvella 10-11 askartelin uuden konekopan kannen.
# Talvella 08-09 (?) tein veneelle uuden ohjauspinnan.
# Talvella 05-06 asiantuntija en siis minä ;-) kävi moottorin kokonaan läpi. Mm. pytty hoonattiin, venttiilit hiottiin, sytytys säädettiin jne. Oikeastaan sain uudenkarhean koneen takaisin huollosta. Rantasen Vellu auttoi moottorin pois paatista ja isompi iskuryhmä nosti sen takaisin.2012
# Kevät -05 oli rankka ja aikaavievä. Vedin vesirajan alapuoliset osat (pariin otteeseen) puupinnalle (kiitos avusta Arja M.!) ja tein pohjahommat mukamas oikein kunnolla: Pellavaöljy, lyijymönjä, primeri, myrkkymaali... No, syksy ja ensi kevät näyttävät, oliko kova ja huolellinenkin työ tekemisen väärti vai meneekö homma taas joskus uusiksi.
# Keväällä -04 Rantasen Juha kävi magneeton läpi ja käynti muuttui aika lailla paremmaksi. Onhan se helppoa, kun saa kipinän ;-)
# Talvella 02-03 vaihdoin koneeseen uuden pakosarjan. Samalla tarkistin männän kiinnityksen ja vaihdoin uuden männän. Konekoppa tehtiin uusiksi. Kiitokset Petulle ja Marcukselle avusta.
# Kesän -02 lopussa vaihdoin moottoriin uuden (=vanhan peruskorjatun) kytkimen. Oli hyvä parannus, tosin myöskin pakollinen, koska edellinen oli täysinpalvellut.
# Kesällä 1999 vaihdoin uuden sylinterin kannen, koska edelliseen tuli hiushalkeama. Kaasutinta olen joutunut putsailemaan silloin tällöin.

-Joski-